ylaosa

Historiaa Vetelin Urheiluautoilijoiden toiminnasta vuosilta 1977-2007, joka pohjautuu osittain Juho Klemolan pakinasisältöiseen historiikkiin vuosilta 1977-1986. Koonnut Kaija Tunkkari. Vetua-historiaa
Olisiko Vetelin Urheiluautoilijat tänä päivänä olemassa, jollei Klemolan Heikki olisi niin aktiivisesti liikuskellut maakunnissa ja saanut Alavetelin Seljesin soramontulla kokea nuorelle miehelle jotain niin jännittävää ja ainutlaatuista kuin mitä ns. monttukisat 70-luvulla olivat. Kisat jäivät mieleen ja koska Puusaaressa oli oiva soramonttu kuin ideaa odottamassa, päätti nuori mies koota porukkaa ja pistää Vetelissä autokisat pystyyn. Paljon ei tarvittu houkutella nuoria miehiä ja muutaman yhteydenoton jälkeen oman seuran perustaminen alkoi. Rata valmistui ennätysajassa, mutta viralliset muodollisuudet veivät odotettua kauemmin, joten alaveteliläisen Karl Dahlbackan neuvosta perustettiin ratayhtiö, joka vuokrasi sitten radan Kokkolan Urheiluautoilijoille. Tällä seuralla kun oli valmiudet järjestää kisoja.

Seuran perustava kokous pidettiin 30.01.1977 Vetelin koulukeskuksessa. Paikalla oli 41 autourheilusta kiinnostunutta, joista johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Erkki Lumppio ja joka on siitä lähtien, joitakin taukoja lukuunottamatta, hoitanut UA:n pestiä näihin päiviin saakka. Perustamispöytäkirjan allekirjoittivat Erkki Lumppio, Esko Lumppio, Lasse Puusaari, Pekka Puusaari, Juhani Puusaari ja Heikki Klemola. Seuran ensimmäisen johtokunnan muodostivat nämä edellä mainitut perustajajäsenet sekä Seppo Klemola. Seura rekisteröitiin 16.2 ja 8.3 yhdistys haki Suomen Autourheiluliiton jäsenyyttä. Vaikka loppiaisena Puusaaren montulla oli ensimmäiset kisat, virallinen Vetelin Urheiluautoilijoiden oma kisa pidettiin 13.3 ja kilpailijoita oli silloin 34. Toiset järjestetyt kisat vetivät kilpailijoita jo peräti 75 ja koko kilpailukaudella ajajia oli yhteensä 236, jäsenmäärän ollessa 120.

Vuonna 1978 perustettiin naistoimikunta, jonka harteille laskettiin grillitoiminnan pyörittäminen. Muiden kisojen ohella järjestettiin Veteli-viikolla hupikisana Perhonjokilaakson kunnanjohtajien ja Lionsklubin mestaruuskilpailut. Vetelin Urheiluautoilijoiden kunniajäseneksi kutsuttiin Karl Dahlbacka, sekä osallistuttiin Kokkolan Venetsiaralliin toimitsijatehtävien merkeissä. Vuonna 1979 osallistuttiin erilaisiin liikenneturvallisuutta edistäviin tapahtumiin, kuten liikennelautakunnan kanssa järjestetty ennakoivan ajon kurssi, sekä liukkaankelin harjoituskurssi Räyringin järven jäällä sekä syksyllä järjestetty yleinen liikennekilpailu. Naistoimikunta toimi vireästi järjestäen muun muassa Karjalankoskella yleisen juhannusjuhlan, johon saapui sekä oman kylän väkeä että kesävieraita.

Vuosi 1980 jatkui kilpailujen järjestelyillä, mutta samana vuonna järjestettiin myös koululaisille suunnattu "Näe ja Näy" -kampanja, jossa jaettiin tietoa heijastimen käytöstä. Osallistuttiin myös puulaakilentopallo-otteluun ja viestihiihtoon,sekä Ahveniston vauhtipäiviin osallistuttiin 20 henkilön voimalla. Tänä vuonna alkoi myös mikroautoilun toiminta hahmottua, kun koulutukseen lähetettiin kaksi edustajaa.
Rahavaikeuksista huolimatta vuosi 1981 oli vilkas kisatoimintojen vuosi. Radan uusiminen Puusaaren montussa, johtuen sateisesta kesästä, aiheutti talouden tiukkuuden. Kilpailutoiminnan ansiosta oli seuraan kasvanut taitavia kuljettajia, joista mainittakoon Erkki Kainu, joka toi jokamiesluokan SM-kisoista pronssia. Osallistuttiin myös perinteisiin puulaakilentopallootteluihin, joista voitto tuotiin seurallemme. Seuran toiminta kasvatti myös hyviä toimitsijoita ja pystyviä puuhamiehiä ja heidän innostamana alettiin vuonna 1982 puuhata autourheilun monitoimirataa maakuntaan, salaisena haaveena että sijaintipaikka olisi Veteli. Asialle lähtivät ahkerimmat puuhamiehet Karl Dahlbacka sekä Erkki Lumppio.

Vuosi 1983 varmistui moottoriradan paikka Veteliin, paikaksi oli suunniteltu Sillanpään Arkkukankaan maasto, josta kiitos kuuluu Vetelin kunnalle. Rakentaminen alkoi vauhdilla ja talkootyöläisiä riitti, jopa niin että naiset uhkasivat viedä sängyt Kemoralle, koska miehet eivät malttaneet lopettaa talkoita edes yöksi. Syksyyn mennessä rata oli saanut jo asfalttipinnan ja harjoituslähtöjä voitiin jo kokeilla. Samana vuonna perustettin myös mikroautokerho, jonka pyöritys alkoi innokkaasti ja 7 mikroautoa oli jo valmiina.

Oli vuosi 1984 ja Keski-Pohjanmaan Monitoimiradan eli Kemoran vihkiäiskisa edessä. Urheiluautoilijoiden panostusta tarvittiin nyt todella voimakkaasti. Myös lähiseudun autourheiluseuroja oli toiminnassa mukana, koska toimitsijoita ei omasta kylästä olisi saatu riittävästi.
Avajaiskisa pidettiin ja kaikki osui nappiin, ja näistä avajaisista lähtien ovat kisat Kemoralla, suuremmat tai vähäisemmät, viety mallikkaasti läpi.
Kyseisenä vuonna nousi esiin myös tarve perustaa eri autourheilulajien jaostoja, jotta jokainen laji saisi oman vetäjäryhmän ja siten myös kilpailujen järjestely selkiintyisi. Perustettiin siis mikroautojaosto, jokamiesjaosto sekä nopeusjaosto.
Perustettiin myös koulutusjaosto vastaamaan toimihenkilöiden ja kilpailijoiden kouluttamisesta. Naisjaosto joka perustettiin jo vuonna -78 toimi aktiivisesti hoitaen pääasiallisesti ravintolatoimintaa.
Vuoden 1985 jälkeen seuran toiminta on jatkunut kisojen järjestämisinä yhteistyössä Kemoran ratayhtiön sekä naapuriseurojen kanssa, ja radan siirryttyä Pitkäkoski OY:n omistukseen toiminta on eriytynyt vain omien kilpailujen järjestämisiksi. Mainittakoon että ratayhtiön aikana Urheiluautoilijat tekivät talkoilla töitä ratayhtiön kisoissa, joiden tulot menivät kuitenkin ratayhtiölle. Vuonna -85 rakennettiin Kemoran radan yhteyteen uusi jokamiesluokan rata, joka oli osittain asfaltti-ja osittain sorapintaa.
Rakentamista jatkettiin, ja mikroautoradan pohjatyöt tehtiin keväällä -86 ja kesällä saatiin pinta joka kylläkin jouduttiin uusimaan vuonna -87. Rata valmistui vuonna 1988 katsastuskuntoon, jonka jälkeen kilpailuja voitiin järjestää isommassa mittakaavassa. Uutena kisana ko. vuotena järjestettiin rata-mikroauto-ja jokamiesluokan kisojen ohella Kemora 500-kestävyysajokisa. Kisajärjestelyt olivat voimanponnistus pienelle seuralle, joka oli kaiken rakentamistalkootöiden ohella joutunut myös järjestämään useita kilpailuja vuodessa. Vaikka seuran taloustilanne oli hyvä, paineita toi Kemoran osakepääoman korotus, jonka takia UA joutui panostamaan rahallisesti osakekkeisiin.
Vuosi -89 ja uusi kisa kaikkien muiden kisojen lisäksi. Truck Trace-kisa eli rekkakisa oli ihan uutta koko Suomessa. Suomen Autourheiluliitolla ei ollut halukkuutta tuoda tätä uutta kisaa Suomeen, joten kaksi konkaria Erkki ja Kalle tutustumaan maailmalle, ja he toivat tämän uutuuden sitten Suomeen. Voidaan sanoa että Vetelin Urheiluautoilijat olivat edelläkävijöinä.

Jokamiesluokka sai vuonna 1990 uutta puhtia kun jokkisrata valmistui Kemoralle. Vanha Kemoran lyhyt rata otettiin jokkiskäyttöön, koska rataa oli pidennetty muihin kilpailuihin soveltuviksi. Rata oli kokonaan asfalttia ja antoi kuljettajille aivan uudenlaisen kokemuksen jokamiesluokkaan.
Varsinkin -96 vuonna pidetyt SM-jokamiesluokan kilpailut antoivat Vetelin Urheiluautoilijoille sekä taloudellisen menestyksen että myös arvostusta suurten kilpailujen järjestäjänä. Olihan järjestetyt SM-kisat ainoat laatuaan Suomessa, koska kisat ajettiin pelkästään asfaltilla.
Radan rakentamisesta lähtien on joka kevät Vapunpäivän tienoilla järjestetyt jokamiesluokan kisat keränneet useita satoja kilpailijoita ympäri Suomen. Kisan nimi Asfalttikunkku jo kertoo kisan luonteesta ja siitä että joka sen kisan voittaa, voi kehua olevansa hyvä kuljettaja. Vuoteen 2007 tullessa väliin on mahtunut kilpailuja, tuhansia talkootyötunteja ja mainittakoon esimerkiksi vuosi 1991, jolloin kisoja oli 7kpl samana vuonna.
Oli jäärallisprint, Asfalttikunkku, fk Paratiisi karting-kilpailu, Kemora SM/kv rata-ajot, Kemora Truck Trace, Kemora 500-kisa ja toiset Kemora SM/kv- rata-ajot. Tähän kun vielä lisätään koulutuksissa käynnit, oman porukan koulutukset, talkoot ja kaikenlainen kaluston ylläpito sekä grillitoiminnan pyörittäminen, niin on ihme että seuran jäsenet ovat kerinneet vielä töissä käydä. Urheiluautoilijat ovat myös edustaneet Suomen Autourheiluliiton kokouksissa edustajina, jäseninä ym.toimissa, sekä toimineet Kemoran hallituksessa. Vetelin Urheiluautoilijat ovat olleet edistämässä kaikenlaista liikenneturvallisuutta edistävissä toimissa, järjestäen alkuvuosina mm.liikenneturvallisuuskampanjoita. Liikennekasvatusta on myös jokkiskerho joka perustettiin 2003 tarjoamaan nuorelle kasvavalle sukupolvelle toimintaa ja aktiviteettejä.

Vuoden 2000 jälkeen on UA:n kisakalenteriin ilmestynyt uusia autokilpailumuotoja kuten Historic Race-kilpailut, jotka ovat vanhemman kaluston kilpailut sekä Endurance-ajot, joka on kestävyysajo jossa tietyssä tuntimäärässä on saavutettava mahdollisimman paljon ratakierroksia. 2001 ostettiin myös Kavon Majana tunnettu hirsirakennus toimistotiloiksi, koska entinen kävi kovin ahtaaksi ja suunnitelmissa on ollut myös jonkinlaisen hallin rakentaminen, jotta voitaisiin luoda nuorisolle puitteet rakentaa ja korjata kilpa-autoja.
Alkuvuosien jokkis-autot Puusaaren montulla olivat mitä olivat. Toiset kuljettajat tekivät autonsa kaikella sydämellä ja taidolla millä siihen aikaan oli resursseja, kun taas toiset lähtivät kilpailuihin ehkä enemmän leikkimielellä.
Alkuvuosien autot saattoivat olla aika hauskastikin koristeltuja, kuten eräs auto, jossa oli suuri vetoavain katolla, niinkuin oikeissa leikkiautoissakin. Tämän päivän jokkisautot ovat tyystin toista luokkaa. Ne ovat kalliisti rakennettuja ja parhaat kuskit teettävät autonsa, tai ostavat suoraan kisoista. Kaikki autoluokat vaativat nykyisin hyviä sponsoreita, vaikka saattaa sitä hyvällä onnella pärjätä vähemmällakin. Kuitenkin rahaa kuluu, mutta Räikkösiä ei synny ilman uhrauksia.
Hauskoja ja vähemmän hauskoja tapahtumia on vuosien varrella sattunut, kuten rahastonhoitajalle, jolta tuuli vei rahat. Onneksi se tuulen puhaltama satanenkin sitten viimein löytyi. Olisi ollut hauska kuulla rahastonhoitajan meriselitys. Tai Jussin Railin rahanlaskenta kanervikossa UA:n ihka ensimmäisen kisan jälkeen.
Kuinka monesti grillin naiset kiivastahtisten kisojen jälkeen toistelivat toisilleen, että kuinka hullu sitä ihmisen pitää olla, kun vapaa-aikansa uhraa tekemällä työtä näännyksiin asti. Tekevälle sattuu, kuten Salmelan Kaleville, joka kulotti niin tarkasti, että poltti ulkovessankin.
UA:n historiaan mahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää talkootyötä, se on ollut myös hauskaa yhdessäoloa, reissuilla ja opintomatkoilla käyntiä ja koulutusta josta on ollut hyötyä myös muilla elämän alueilla. Monet ovat ne bensakilometrit, jotka Kemoralle kuljettaessa on uhrattu. Kuitenkin jokin vetää siihen touhuun vielä nykyisinkin ihmisiä harrastamaan autourheilua tai järjestämään toisille mahdollisuutta harrastaa.
30-vuotta on tullut täyteen ja seura on taloudellisesti hyvässä kunnossa, joten tästä on helppo jatkaa eteenkin päin. Kaikille seuran toiminnassa olleille ja seuran toimintaa tukeneille suuret kiitokset ja pidetään seuran lippu korkealla.

 

 

0001 5